Tällä viikolla Belgiassa on vietetty karnevaalilomaa, ja vaikka olen tehnyt töitä normaalisti, on olo silti tuntunut melkein lomailulta, kun molemmista kielikursseista on ollut viikon tauko. Vapaata on ollut neljään asti iltapäivällä, ja se tuntuu luksukselta, kun normaalisti herään joka arkipäivä kolmeksi tai neljäksi tunniksi kielikursseille. Päätös opiskella ranskaa kahdeksantoista tuntia viikossa ei enää tunnukaan kuningasidealta, varsinkaan kun kielitaito ei tunnu kehittyvän sitä tahtia kuin tuolla ajallisella panostuksella soisi. Pitäisikin naputella oma postauksensa aiheesta.
Viime lauantaina vietin iltaa Annin ja Emilian kanssa. Ilta sujui kokkailun merkeissä. Kuvassa olevien ruokien lisäksi teimme kaura-omenapaistosta. Sitä ja muita suomalaisia ruokia olikin jo ollut ikävä! Ainesten ostaminen oli vähintäänkin mielenkiintoista, kun belgialaiset loistivat jälleen palveluhenkisyydellään. Karnevaaliviikon kunniaksi kassahenkilöt olivat pukeutuneet teeman mukaisesti, ja asiakkaiden rahastusta enemmän kassaamme tuntui kiinnostavan se, sopivatko vastapäisen työntekijän naamio ja peruukki yhteen. Eivät sopineet, joten jono jäi seisomaan, kun oikeanväristä naamiota lähdettiin metsästämään toiselta puolelta myymälää.
Kevät tulee kovaa vauhtia Brysseliin.
Sunnuntaina kävimme syömässä laskiaispullat merimieskirkolla.
Viikolla päätin käydä tutustumassa tarkemmin sota- ja armeijamuseoon, sillä viime visiitti jäi lyhyeksi. Suolaisen hinnan takia jätin ensimmäisestä maailmansodasta kertovan näyttelyn väliin ja pitäydyin museon muissa osissa. Enpä arvannut, ettö kiertojärjestys olisi kannattanut suunnitella etukäteen, sillä jostain syystä yksi museon halleista suljettiin keskellä päivää tunniksi. Logiikka jäi hieman hämärän peittoon, sillä muut osat olivat auki eikä suljetussa osassa muutenkaan ollut oppaita. Olin kiertänyt muut kiinnostavat osat juuri, kun hallia oltiin sulkemassa. En jaksanut jäädä odottelemaan, joten päätin jättää näyttelyn kiertämisen hamaan tulevaisuuteen. Juuri siinä näyttelyssä olisi kerrottu myös Suomen historiasta, joten taidan käydä museossa vielä kolmannen kerran. Onneksi museo sijaitsee kävelymatkan päässä ja suurimpaan osaan museosta pääsee tutustumaan ilmaiseksi.
Perjantaina suuntasin Primarkiin. Kauppa avattiin Brysseliin joulukuussa, mutta en ollut onnistunut ostamaan sieltä mitään, sillä kaupan ruuhkaisuus ja sotkuisuus ovat aiheuttaneet lähinnä pakokauhua. Jostain syystä Kölnin Primark oli paljon siedettävämpi, mutta ehkä brysseliläiset eivät vain ole vielä tottuneet kaupan olemassaoloon ja menevät sekaisin halvoista hinnoista. Avaamisaikaan kaupassa oli kuitenkin tilaa eikä sovituskoppeihinkaan tarvinnut juuri jonottaa.
Lisäksi kävin Ikeassa, josta sai feikki-Daim-kakkua ja irtokarkkeja. En muistanutkaan, kuinka pitkä metromatka sinne on. Skandinaaviherkkujen himo saa kasvaa aika suureksi, että jaksan lähteä ruotsalaisjättiin uudelleen. Sitä paitsi vadelma-salmiakkipääkallotkin on näemmä poistettu valikoimasta.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa Gare du Midin lähistöllä järjestettävillä markkinoilla. Oikeastaan markkinoita on useammat, mutta koska aamu-unisena olin liikkeellä melko myöhään, päätin kiertää mieluummin yhdet markkinat rauhassa kuin yrittää nähdä kaiken juosten. Kohteeksi valikoitui Marché des Abattoirs, joilla oli hedelmiä ja vihanneksia silmänkantamattomiin. Lisäksi markkinoilla myytiin (ei niin kovin laadukkaanoloisia) vaatteita ja kenkiä sekä kaikenlaista pikkutavaraa. Markkinoiden ja Brysselin monikulttuurisuudesta kertoo, että myyjien huudot taisivat kajahtaa useammin arabiaksi kuin ranskaksi.
Loppukevennyksenä kanankesytystä Brysselin keskustan metroasemalla, operaation tarkoitus jäi mysteeriksi.
