tiistai 25. marraskuuta 2014

Maastricht

Luvassa jälleen reissupostausta Hollannista! Tällä kertaa kirjoittelen Maastrichtista, jossa käväisin pari viikkoa sitten Annin, Emilian, Ronjan, Sannan ja Selinan kanssa. Meillä ei ollut etukäteen suuria odotuksia* kaupungista - Maastricht valikoitui kohteeksi lähinnä siksi, että jonnekin Belgian rajojen ulkopuolelle teki mieli ja että matkan taittaa ainakin teoriassa nopeasti junalla.

* Paitsi joku oli saattoi muistaa kuulleensa, että kaupungissa olisi Sephoran liike, minkä myös pikainen googlettelu vahvisti. Se joku ei yhtään odottanut kosmetiikkashoppailua. 

Liègen rautatieasemalta
Kuten tämä Tinttikin
Maastrichtiin mennessä junaa on vaihdettava Liègessä, ainakin siinä hintaluokassa, johon lippumme kävivät. Tässä kohtaa kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Meillä oli periaatteessa ihan kohtuullinen vaihtoaika, mutta ensimmäinen juna oli juuri sen verran myöhässä, että myöhästyimme vaihtoyhteydestä suunnilleen minuutilla. Tässä kohtaa muuten kaikki kunnia VR:lle - täällä junat tuntuvat myöhästelevän enemmän, vaikkei tähän aikaan vuodesta voi edes käyttää tekosyynä kehnoja sääolosuhteita.


Seuraavan Maastrichtiin menevän junan lähtöön oli melkein tunti, joten päätimme käyttää ajan hyödyksi ja syödä asemalla kevyttä lounasta. Kun seuraavan kerran katsoimme aikatauluja, huomasimme seuraavan junavan olevan peruttu. Neuvonnassa asiasta kysyttyämme kävi ilmi, että yksi raide oli poissa käytöstä eikä seuraavasta junasta ollut tietoa. Korvaavaa bussiyhteyttä oltiin kuitenkin järjestämässä.

Aikataulumuutokset punaisella
Oli hieman epäselvää, mistä bussi edes lähtisi. Sitä selvitellessämme itse asiassa meinasimme myöhästyä siitä, mutta pääsimme kuitenkin oikean bussin kyytiin. Kyseessä oli ilmeisesti ihan tavallinen paikallisliikenteen bussi, josta vaihdoimme vielä toiseen samanmoiseen. Matka ei siis todellakaan taittunut nopeasti, mutta ainakin pääsimme ihailemaan maisemia. Liège vaikutti bussista katsottuna ihan söpöltä pikkukaupungilta, jonne voisi tehdä päiväreissun. Siellä on sitä paitsi vastaantulijoiden kantamuksista päätellen myös Primark, mikä tosin kelpaa tekosyyksi kaupunkiin matkustamiseen enää hetken, sillä Brysseliin avataan ketjun liike joulukuussa.



Liègessä tapahtui myös tähän asti yllättävin kohtaaminen toisten suomalaisten kanssa, kun kuulimme toisenkin porukan ihmettelevän vaihtoyhteyden lähtöpaikkaa kovin tutunoloisella kielellä. On jo aikamoinen sattuma tavata joukko suomalaisia bussissa jossakin vallonialaiskaupungissa, jonka olemassaolosta ei ennen maahan tuloaan edes tiennyt, mutta vielä uskomattomammaksi asian teki se, että porukka koostui yhden au pairin lukiotutun sukulaisista, jotka olivat matkalla tapaamaan ulkomailla opiskelevaa lastaan!

Vihdoin perillä!

Maisemareitin kierrettyämme pääsimme vihdoin perille reilusti yli kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Meillä ei ollut suuria suunnitelmia kaupungin varalle, joten vain lähdimme kävelemään rautatieasemalta keskustaan päin.

Ihan vähän hienompi kaupungintalo kuin kotona Vantaalla

Sint-Matthiaskerk

Polkupyörien määrästä huomaa, että ollaan Hollannissa




Ehdottomasti paras löytö oli keskiaikainen kirkko, jonka sisällä palvelevat tätä nykyä kirjakauppa ja kahvila. Suurin osa tarjonnasta oli luonnollisesti hollanninkielistä, mutta myös englanninkielisessä osastossa riitti tutkittavaa. Ostin pari kirjaa, vaikka olinkin aikaisemmin ajatellut, että ostaisin vuoden aikana vain ranskankielistä kirjallisuutta. Noh, tuleepahan ainakin luettua nopeammin, mitä nyt molemmat ovat edelleen aloittamatta.





Kirkkokirjakaupassa vierailun ja päämäärättömän kiertelyn jälkeen alkoi olla nälkä, joten suuntasimme ravintolaan. Sieltä pois päästyämme kello alkoi olla sen verran paljon, että osa pikkukaupoista alkoi jo mennä kiinni. Suuntasimme pääostoskadulle, jossa kauan kaivattu Sephora nettilähteiden mukaan sijaitsi. Emme kuitenkaan onnistuneet löytämään kauppaa, joten ilmeisesti se on muuttanut pois tai lopetettu.

Kuva ei tee ollenkaan oikeutta lakoille. Kosmetiikkabloggaajat, mikä on salaisuutenne?

Pyykkipoikakiinnitys!
Ehdimme kuitenkin kiertää pikaisesti pari kauppaa ennen liikkeiden sulkeutumista. Löysin toisen kosmetiikkaliikkeen, josta ostin neljän minilakan setin OPIn Gwen Stefani -joulukokoelmasta. Löysimme myös karkkikaupan, jossa myytiin salmiakkia! Irtokarkit olivat muutenkin paljon halvempia ja valikoima oli laajempi kuin täällä Belgiassa. Candy Kingiä ja ylipäätään hyviä karkkeja on ehkä vähän ikävä.



Sephoran puuttumisesta huolimatta pidin Maastrichtista. Emme ehtineet nähdä kovinkaan paljoa liikennesekoiluiden vuoksi, mutta toisaalta kaupunki on niin pieni, että keskustan ehtii kävellä läpi nopeasti. Vuosisatoja vanha luolaverkosto olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen, mutta siihen ei aikamme tällä kertaa riittänyt. Palaisin kaupunkiin mielelläni uudestaankin, joten ehkä ensi kerralla sitten!

torstai 20. marraskuuta 2014

Amsterdam

Ehdimme Olgan vierailun aikana myös Belgian rajojen ulkopuolelle. Kohteeksi valikoitui Amsterdam, koska kumpikaan ei ollut käynyt siellä aiemmin ja kolmen tunnin junamatka on sellainen, että sen vielä juuri ja juuri viitsii istua yhden päivän takia. Olin oikeastaan yllättynyt, ettei edestakainen junassa istuminen (ja mennessä Rotterdamin ja Amsterdamin välisen pätkän seisominen) tuntunut verottavan voimia kovinkaan paljon. Sunnuntaina jaksoi vielä ihan hyvin lähteä kiertelemään Brysseliä pariinkiin otteeseen.

Rautatieasema
Olin etukäteen vähän epäileväinen sen suhteen, ehtisimmekö nähdä päivässä mitään. Amsterdam osoittautui kuitenkin yllättävän pieneksi paikaksi - ehkä jopa liian pieneksi sille ihmismassalle, joka sen katuja tallasi. Välillä tuntui, ettei meinannut päästä eteenpäin. Onneksi ongelmaa esiintyi lähinnä aivan päärautatieaseman ja Dam-aukion läheisyydessä.

Koninklijk Paleis
Nieuwe Kerk
Homomonument (tai osa siitä) toisessa maailmansodassa kuolleiden homoseksuaalien muistoksi

Koska aikaa tutustua kaupunkiin olu rajoitetusti, päätimme ottaa sen tarjonnasta etukäteen selvää, jotta osaisimme käyttää aikamme tehokkaasti. Jokainen on varmasti kuullut Anne Frankin talosta, coffeeshopeista ja punaisten lyhtyjen alueesta ilman opaskirjojakin, mutta jostain syystä juuri muuta pakollista eivät netin matkailusivustotkaan suositelleet. Coffeeshopit jätimme suosiolla väliin ja punaisten lyhtyjen alueellakin kävimme kääntymässä vain alkuillasta. Ei muuten ollut kovin miellyttävä kokemus silloinkaan.

Nähtävyyksistä mainittakoon Dam-aukiota reunustavat Koninklijk Paleis sekä Nieuwe Kerk, joihin turistikohteiden bongailu oikeastaan rajoittuikin. Museoita kaupungssa olisi riittänyt, mutta niiden koluamiseen aikataulumme oli turhan tiukka.




Reissun odotetuin osuus ja samalla yksi keskeinen syy tulla Amsterdamiin oli Anne Frankin talossa vierailu. Vaikka olimme liikkeellä lokakuussa, seisoimme jonossa reilusti yli kaksi tuntia. Voin vain kuvitella, millainen tilanne on keskikesän turistikautena. Toki olisimme varmaan selvinneen vähemmällä jonottamisella, jos olisimme olleet liikkeellä heti aamusta, mutta junamme saapui Amsterdamiin vasta kahdentoista aikaan, jolloin moni muukin matkailija oli jo ehtinyt kaupungin vilinään. Taloon myydään myös ennakkolippuja, mutta niitä on tarjolla vain rajoitetusti ja ne olivat ehtineet loppua ennen kuin edes keksimme suunnitella reissua Amsterdamiin. 

Vaikka jonossa kului hyvä tovi, oli vierailu kaiken siihen käytetyn ajan arvoinen. Tuntuu ihan käsittämättömältä, mitä Anne perheineen sekä miljoonat muut juutalaiset ovat joutuneet kokemaan. Vaikka olin lukenut Anne Frankin päiväkirjan kaksi tai kolme kertaa, asia konkretisoitui ihan uudella tavalla. Museossa oli muun muassa katkelmia päiväkirjasta, videoita Annen tunteneiden haastatteluista sekä yleistä tietoa juutalaisvainoista.

Anne Frankin talo ulkoa
Museon kaupasta tarttui mukaan Anne Frankin päiväkirja ranskaksi
Talossa oli esillä myös alkuperäinen päiväkirja. Ehkä vähän turhana yksityiskohtana on pakko mainita, että olin aina kuvitellut sen sellaiseksi vaaleanruskeaksi, jollaiset lukemani painoksen kannet ovat, joten yllätyin, että kansi olikin punaruudullinen.

Voin ehdottomasti suositella vierailua Anne Frankin talossa, jos historia yhtään kiinnostaa. Mistään tyhmien turistien rahastuksesta ei ole kyse, vaan museo tarjoaa nähtävää ja ennen kaikkea ajateltavaa koko yhdeksän euron pääsymaksun verran. Tulijoita riittäisi varmasti moninkertaisellakin hinnalla, mutta kerrankin näin päin.


Maisema suunnilleen Anne Frankin taloa vastapäätä


Maisemien puolesta Amsterdam oli juuri sellainen, kuin olin odottanutkin. Kaupunkia halkovissa kanavissa, kolmiopäätyisissä taloissa ja suuria ryppäitä muodostavissa polkupyörissä on jotakin todella sympaattista, ja niiden ympäröimänä on hankala uskoa olevansa suurkaupungissa.

Jouluvaloja lokakuussa
Varmaan puolet viime aikoina ostamistani vaatteista on burgundyn värisiä
Turhia heräteostoksiä
Puukengät jääkaappimagneettikoossa
En myöskään selvinnyt Amsterdamista täysin ilman ostoksia. Vaikka aikaa oli niukasti, oli mahdollisuus käydä Forever21:ssa tietenkin hyödynnettävä. Liike oli tuskaisen täysi, mutta sovituskoppeihin pääsi silti yllättävän lyhyellä jonottamisella.  Olin pitkään etsinyt kevyestä materiaalista tehtyä siistiä paitaa, mielellään vielä isolla rusetilla, ja nyt sellainen löytyi tämänhetkisessä lempparivärissäni! Lisäksi kiemurtelevassa kassajonossa tylsistyessäni mukaan tarttui kaksi paria sukkia. Sanokaa vaan markkinamiesten ovelasti suunnitteleman esillepanon uhriksi, mutta onhan noissa nyt söpö kuviointi. 




Kaiken kaikkiaan lyhyt visiittimme riitti yllättävän hyvin, vaikka Anne Frankin talossa vierailu ahmaisi siitä melkein puolet. Kaupungista ehti saada jonkinlaisen käsityksen jo päivässä. Ei myöskään tunnu siltä, että jotakin oleellista olisi jäänyt ajanpuutteen vuoksi näkemättä.  Tykästyin kaupunkiin kuitenkin sen verran, etten pitäisi pahakseni uutta reissua keväällä. Jospa silloin näkisi tulppaanejakin - Hollanti-kliseistä tuulimyllyt ja puukengät on jo bongattu.

Pakollinen kuva coffeeshopista
Hollannin ainoa venäläinen lahjatavaraliike, selvä
Heurekasta tuttu näyttely bongattu Amsterdamista!

Melkein kahdeksan tunnin syömättömyyden jälkeen oli hyvä hankkia KFC-yliannostus
Iltapalaa Rotterdamin asemalla, haluan halvat (ja tuoretta ananasta sisältävät!) hedelmäsalaatit Suomeenkin