Luxemburg

Viimeksi tänne kirjoitellessani iloitsin siitä, että kotiinpaluu häilyi vielä epäselvänä varjona jossain tulevaisuudessa. Eipä sitä epätietoisuuden suomaa auvoa kovin kauaa kestänyt. Todellisuus iski vasten kasvoja, tuli aika hankkia lentoliput. Tai siis paluulippu, vaikkei aller-retourin varaaminen ollut kaukana. Kerrottakoon siis, että Belgia-elämää on jäljellä 35 päivää, tasan viisi viikkoa. Se tuntuu pelottavan vähältä se.

Palataan kuitenkin hetkeksi huhtikuuhun ja Luxemburgiin, jonne matkasimme Annin kanssa viikonlopuksi. Heti saavuttuamme saimme oppaaksemme Luxissa aupparoivan Emilian, joka näytti meille suosikkipaikkojaan ja esti kahta turistia eksymästä. Vaikka kaupunki on pieni, etäisyyksiä ja järkeviä reittejä on hankala hahmottaa kartasta korkeuserojen vuoksi. 

Benelux-maista pienin nousi heti suosikkikohteideni joukkoon ja osoitti olevansa kaiken hehkutuksen arvoinen. Fyysinen etäisyys Brysseliin on pieni, mutta helposti olisi voinut luulla olevansa kauempanakin. Ei iänikuisia punatiilitaloja, ei aggressiivista kerjäämistä, ei virtsanoroja juna-aseman läheisyydessä. Sen sijaan ehjät jalkakäytävät, kaupunkia reunustavat jylhät kalliot ja luonnon läheisyys. Luxemburg huokuu samaan aikaan pikkukaupungin viattomuutta ja pankkimaailman kansainvälisyyttä. Kaupungin taikaa on vaikea selittää. Minut se lumosi.

Lauantai kului lähinnä kaupungilla päämäärättömästi pyöriessä. Kun aika ei mene nähtävyydestä toiseen juoksemiseen, ehtii kaupungin tunnelmasta nauttia paljon paremmin. Sephora oli silti lähes pakollinen pysähdys, viimeksi olin päässyt sinne joulukuussa Lillessä. Huolellisen taustatyön ja ehkä myös liikkeen pienuuden ansiosta matkaseurani ei ehtinyt täysin turhautua. Ja hei, eikö kaupungin nimeä kantava huulipunakynä ole suunnilleen paras mahdollinen matkamuisto? Ainakin sillä perusteella kyllä, että puoli kielikurssia on kysynyt sävyn nimeä ja lisännyt sen ostoslistalleen.

Luxemburgin kaupungin ehti pääpiirteissään koluamaan yhdessä päivässä, joten lähdimme sunnuntaina maaseudulle. Kohteeksi valikoitui Vianden, jossa sijaitsee ehkä kuuluisin Luxemburgin yli sadasta linnasta - mikä on muuten ihan kunnioitettava suoritus maalta, jolla on pinta-alaa kahden ja puolen tuhannen neliökilometrin verran.

Nopea junamatka vaihtui korjaustöiden vuoksi kahteen maisemareittiä ajaneeseen bussiin, mutta määränpää oli kaiken matkustuksen arvoinen. Komeaa linnaa suuremman vaikutuksen teki yllättäen auringossa kylpevä, hiljalleen vuorenrinteille kohoava pikkukylä. 

Luxemburg ihastutti. Jostain syystä maassa tuli kovin kotoisa olo. Liekö syynä ruotsiksi ohjeita antaneet kortinlukijat vai kassojen tervehdykseksi huikkaama, sattumalta suomea muistuttava moiën? Yllätyin siitä, kuinka paljon pieneen maahaan mahtuu. Pidemmällä reissulla maan vaellusreitit olisivat varmasti olleet taivaltamisen arvoisia. On pikavisiiteissä silti etunsakin - vauraassa maassa matkustelun varjopuolena kun tuppaa olemaan sen lompakkoon jättämä lovi.

Päivien vähäisyys tarkoittaa muuten sitä, että blogin tarina lähenee loppuaan. Tekeillä on runsaasti matkapostauksia, sillä olen ehtinyt toukokuussa kolmeen eurooppalaiseen pääkaupunkiin, ja koska belgialainen junapassikin on käytettävä loppuun, vielä pitäisi jaksaa reissata. Harvasta postaustahdista johtuen blogi on tähän saakka keskittynyt pääasiassa matkakuvien jakoon ja kuukausikatsauksiin, mutta haluaisin vihdoin ehtiä kirjoittaa myös belgialaisesta elämänmenosta ja siitä, mitä #aupairlife on ilman Instagramin filttereitä.

Ehkä uskallan kerrankin luvata, että à très bientôt.

Katsaus huhtikuuhun

Niin se vaan huhtikuukin tuli ja meni. Se tarkoittaa, että Bryssel-elämää on jäljellä pari kuukautta. Lentolippu on edelleen ostamatta ja virallinen lähtölaskenta aloittamatta. Hyvä niin, luulisin. Bryssel on sittenkin aika ihana, ainakin näin talviunesta herättyään. Voin vielä hetken keskittyä nauttimaan keskieurooppalaisesta elämänmenosta ja olla ajattelematta nurkan takana väijyvää kotiinpaluuta. 

Kaunista on, vai mitä? Kuvien ottamisesta on kuukausi, ja nyt vasta nättiä onkin, kun puissa on jo lehdet. 

Pääsiäisloma osui huhtikuun alkuun. Belgialainen lomalogiikka tuntui kummalliselta, sillä kahden viikon loma alkoi vasta pääsiäismaanantaina. En silti valita. Kaksi viikkoa on aika luksusta pitkän viikonlopun rinnalla, ajoituksesta viis. Tauko kielikursseista mahdollisti sen, ettei elo rajoittunut vain akselille koti­­-koulu-päiväkoti-leikkipuisto. Kun isäntäperhekin lähti hetkeksi pois, sain elää viikon ilman arkisia velvoitteita. 

Centre Belge de la Bande Dessinée

Kiirastorstaina Pauliina tuli käymään muutamaksi päiväksi. Pääsin toimimaan matkaoppaana ja näkemään itsekin uusia paikkoja. Jotenkin kaupunkia katsoo eri näkövinkkelistä, kun sitä esittelee jollekin muulle. Itsekseen tai aupparikavereiden kanssa sitä päätyy liian usein samoihin vakiopaikkoihin.

Tutustuimme muun muassa Brysselin museotarjontaan. Olen todella huono lukemaan sarjakuvia (pitäisi skarpata edes sen verran, että hankkisin jotain peribelgialaista muistoksi tästä vuodesta), mutta voin silti suositella sarjakuvamuseota. Se ansaitsee visiitin ihan jo arkkitehtuurinsa vuoksi, ja moneen kerrokseen levittäytyvässä näyttelyssä saa helposti kulumaan yllättävän kauan aikaa, vaikkei edes olisi sarjakuvafani.

Belgia tunnetaan sarjakuviensa lisäksi myös suklaastaan, joten suklaamuseo oli oikeutetusti osa museopäivän ohjelmaa. Museo oli kooltaan melko pieni eikä välttämättä täysin hintansa arvoinen, mutta ainakin siellä pääsi seuraamaan praliinien valmistusta lähietäisyydeltä. 

Kasviparka

Kävimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa hieman Brysselin ulkopuolella. Vaikka tilukset olivat valtavat, eniten ihmeteltävää riitti valtavassa kasvihuoneessa. Vierailuajankohtamme oli sikäli huono, että puut puhkesivat lehtiin vasta pari viikkoa myöhemmin. Ulkona kukkivat lähinnä narsissit. Sää oli lisäksi melkoisen kolea ja harmaa, joten ulkokierros jäi osaltamme melko minimiin. Luulen, että paikalla olisi enemmän annettavaa esimerkiksi tällä hetkellä.

Yksi päivä vierähti keskiaikaisessa Bruggessa. Olen tehnyt kaupungista postauksen jo syksyllä, joten pari kuvaa saa riittää. Toteanpahan vain, että Belgia on niin paljon muutakin kuin Bryssel. Monen sympaattisen pikkukaupungin ei uskoisi sijaitsevan samassa maassa. Suurin osa vierailemisen arvoisista kohteista sijaitsee Flanderin puolella, enkä ymmärrä flaamia muutamaa sanaa enempää. Jos lie Bryssel alkaa tuntua kodilta, niin kauas ei tarvitse matkata, kun saa jo arvailla, mitä kaupan kassa mahtoi juuri kysyä.

Yksinolo oli ehdottomasti hyödynnettevä myös keittiön puolella - kerrankin sai syödä juuri sitä, mitä halusi. Annin kanssa kokkailtu pinaattikeitto kuuluu ehdottomasti sarjaan "oudot Suomi-ruuat, joita ei kehtaa tarjota ulkomaalaisille". Enpä arvannut ennen lähtöä, että pinaattkeittoakin voisi kaivata. Voi sitä. Ja koti-ikävän iskiessä se maistuu muuten erityisen hyvältä.

Pelkään pahoin Belgia-ikävän iskevän tulevina pääsiäisinä, sillä belgialaisten suklaajättien vierellä Mignonkin kalpenee. On valkosuklaata, pistaasia, Daimia, keksiä, kookosta, vadelmaa, praliineja ja krokantteja. Ihan näin murto-osan mainitakseni. Tuokaa Suomeen edes valkosuklaa ja kookos, joohan?

Olin yllättynyt kuullessani, että Muumit Rivieralla esitettäisiin myös Belgiassa. Satuin olemaan täällä silloin, kun elokuva pyöri Suomen leffateattereissa, joten vahinko oli otettava takaisin. Mitään suurta suosiota elokuva ei liene saanut osakseen, sillä Annin ja minun lisäksi salissa oli vain yksi perhe. En jaksanut edes hämmentyä Muumien sujuvasta ranskan kielen taidosta. Tarpeeksi ihmeteltävää riitti siinä, ettei lapsena puhki toljotetusta kiltistä japanilaisanimaatiosta ollut jälkeäkään.

Mont des Arts on yksi lempipaikkojani Brysselissä

Pari viikkoa sitten sain jälleen vieraita Suomesta, kun vanhempani tulivat käymään täällä. Opastelun lisäksi ohjelmassa oli matkalaukun pakkaamista, kun lennätin muun muassa talvivaatteet ja turhat ranskankirjat Suomeen. Kaksikymmentä kiloa lähti jo sinivalkoisin siivin kotia kohti. Tässähän on jopa mahdollisuudet selvitä loppujen tavaroiden kanssa sitten kesällä.

Ehdin käydä huhtikuussa Luxembourgissakin, mutta se saa odottaa toiseen postaukseen. Kotiuduin Pariisista eilen, ja univelat odottavat maksajaansa. Siispä bonne nuit!