Le week-end

Viime viikolla koitti vihdoin todellinen arki, kun toinenkin kielikurssini alkoi. Tähän saakka vapaata on ollut runsaasti, mutta nyt koulu täyttää  suuren osan arkipäivistä. Perjantai on ainoa päivä, jolloin olen täysin vapaa neljään tai puoli viiteen saakka iltapäivällä.

Päätinkin hyödyntää tämän vapaan ja leipoa vihdoin karjalanpiirakoita.  Tein piirakat toista kertaa alusta loppuun itse, tosin nuorempana olen kyllä ollut leivontatalkoissa mummin apuna.  Lopputulos oli yllättävän onnistunut, vaikka rypytysten kauneudesta voi ehkä olla montaa mieltä. Maku lienee kuitenkin pääasia. 

Ruisjauhot ja puuroriisi löytyivät suomalaisen merimieskirkon kaupasta, jossa myydään pääasiassa suomalaisia elintarvikkeita mutta jonkin verran myös esimerkiksi Iittalan ja Marimekon tuotteita. Sieltä voi siis löytää helpotusta ruokaikävään!

Lauantaina sää oli mukavan kesäinen, ja suuntasimme suomalaisten au pairien kanssa piknikille Parc du Cinquantenaireen. Puistoon astellaan komeasti kolmiosaisen kaaren alitse, ja samassa yhteydessä on myös kolme museota. Kuninkaallinen taidemuseo sekä sota- ja automuseot jäivät nyt kuitenkin toiseen kertaan.

Suurin osa rakennuksista tehtiin vuoden 1880 kansalliseen näyttelyyn, jonka tarkoituksena oli juhlistaa Belgian 50-vuotista itsenäisyyttä. Sana cinquantenaire puiston nimessä tarkoittaakin 50-vuotispäivää. Itse kaari ei kuitenkaan valmistunut näyttelyyn mennessä, ja se korvattiin väliaikaisella rakennelmalla. Rahoituksesta kiisteltiin, ja lopulta monumentti valmistui yksityisrahoituksen turvin maan 75. vuosipäiväksi.

Piknik-eväät kävimme ostamassa lähimmästä Exkistä. Se on ketju, josta saa muun muassa tuoreita salaatteja, asiakkaan silmien edessä valmistettavia smoothieita ja täytettyjä leipiä. Tuotteissa ei käytetä keinotekoisia säilöntäaineita, ja pakkaukset ovat todella suloisia. Vai mitä sanotte neiti veriappelsiinistä?

Puisto on kävelyetäisyydellä kotoani, ja kotimatkalla kiinnitin huomiota siihen, että vaikka sää on ainakin hetkittäin lämpimän kesäinen, alkaa syksy jo saapua Brysseliin.

Sunnuntaina vietettiin autotonta päivää, jonka kunniaksi kaupunki täyttyi erilaisista tapahtumista. Kun aamun sade taukosi, lähdin katsastamaan tarjontaa suomalaisen Elisan kanssa.

Katukuvassa näkyi vain busseja, takseja ja muutamia muita liikkumiseen erikoisluvan saaneita autoja. Ihanaa, että autoton päivä oikeasti toimii! Kaupunkilaiset olivatkin innostuneet sankoin joukoin pyöräilemään. Itsekin olisi tehnyt mieli hypätä satulaan, sillä normaalisti liikenne on sen verran kaoottista, etten todellakaan uskaltaisi pyöräillä sen seassa. Tänään kielikurssilla kuitenkin kuulin, että autottomana päivänä tapahtuu paljon tavallista enemmän pyöräilyonnettomuuksia, koska pyöräilijöitä on niin paljon eivätkä kaikki muista varoa esimerkiksi busseja.

Osa kaduista oli varattu vain pyöräilijöille, ja pyöräilyyn liittyen järjestettiin erilaisia tapahtumia. Olipa Gare Centralen vieressä spinning-ohjelmaakin. 

Itse jätin pyöräilyn väliin, sillä ilmainen joukkoliikenne kelpasi sekin oikein hyvin. Illalla kyytiin oli tosin hieman hankala mahtua, kun pyöräilyyn väsyneet matkustajat ahtautuivat metroihin pyörinensä.

Keskustassa liikuttiin myös todella perinteiseen tyyliin. Hevosia tosin näkyy kaupungilla ainakin viikonloppuisin muutenkin.

Keskustassa järjestettiin suuret myyjäiset, joissa kapealle kadulle oli pystytetty toinen toistaan suloisempia kojuja. Etenkin bambikuvioinen t-paita on aika valloittava. Okei, oli siellä seassa vähemmän esteettisiä krääsäkojujakin, joissa myytiin kaikkea puhelimen kuorista riemunkirjaviin hiuslenkkeihin, mutta unohdetaan ne.

Kävimme myös kahdella kirpputorilla. Ensimmäinen niistä sijaitsi hieman syrjässä, ja myynnissä ollut tavara oli enimmäkseen vain muutaman vuoden vanhaa.

Toinen, huomattavasti pienempi kirpputori henki vanhaa tunnelmaa. Tuollaisen ajan saatossa patinoituneen salkun olisi voinut ostaa ihan vain sisustuselementiksi!

Ajattelimme oikaista matkalla, mutta Bryssel tarjoaa yllätyksiä. Keskellä katua soitti jonkinlainen rumpuorkesteri, ja sen ohittaminen oli melkoisen vaivalloista. Ei siinä mitään, mutta kun tie tukkeutuu juuri siinä vaiheessa, kun itse on puolen metrin päässä rummuista, haluaa vain äkkiä pois.

Kuninkaanlinnan edestä löytyikin sitten jos jonkinlaista ohjelmaa. Lapsille oli karuselli ja foliopalloja, ja katuruokaa oli tarjolla joka lähtöön.

Myyntipisteet olivat usein todella sympaattisia. Ihan jo niiden vuoksi olisi tehnyt mieli maistaa jotakin melkein joka kojulta!

Päädyimme lopulta hampurilaisiin, jotka koottiin silmiemme edessä. Tehty rakkaudella, mainoskyltti vakuuttaa, ja kyllä hampurilainen ketjupaikkojen kyhäelmät voittikin.

Aivan kuninkaanlinnan vieressä avautuu valtava Parc, joka oli niin ikään täynnä ohjelmaa. Suurimman vaikutuksen teki alue, josta sai ostaa lähiruokaa. Hedelmistäkin oli leikattu maistiaispaloja!

Lähiruokakojut tarjosivat hyvän tekosyyn herkutteluun, ja maistoin ensimmäisen crêpeni täällä Belgiassa. Kai suklaalla ja kookoshiutaleilla täytetty lettu on ainakin melkein terveellinen, jos se on tehty tuoreista raaka-aineista?

 Myös tämän ruokalajin valmistumista pääsi seuraamaan läheltä. Ehkä nyt ammattilaisten työskentelyä tarkkailleena osaan seuraavalla kerralla kääntää letut hajottamatta niitä.

Lopuksi piti vielä sortua pikkuiseen vadelmamousseen. Onhan se nyt söpö ja sävy sävyyn kynsilakan kanssa ja maksoi sitä paitsi vain reilun euron!

Olen näköjään keskittynyt lähinnä ruuan kuvaamiseen, mutta löytyi alueelta muutakin. Eri puolilla puistoa pääsi nauttimaan livemusiikista, jota tuntui muutenkin kaupungilla kävellessä tulevan vastaan joka nurkan takaa. Erityisesti mieleen jäi eräs pienessä pyöräkaupassa pidetty keikka, jonka tunnelma oli todella lämminhenkinen. Puistossa suosikkini oli yhtye, joka soitti puhaltimilla muun muassa The Final Countdownin.

Ylemmässä kuvassa näkyy unelmapuu, johon olisi saanut kiinnittää toiveensa haluamansa värisellä paperisuikaleella.

Puistossa oli myös kotieläimiä lasten ja ehkä vähän au pairienkin iloksi. Aika kauniisti tekstattu tuo kyltti, jossa kielletään häiritsemästä hevosta ja varoitetaan siitä, että eläin voi purra.

Vaikka en ensi alkuun tykännyt Brysselistä, on ehkä pakko myöntää, että alan rakastua kaupunkiin. Vai mitä muuta tällaiset tapahtumat voivat aiheuttaa?