Aika rientää

Kello on taas jo vaikka mitä, joten tulin vain kertomaan, että blogihiljaisuudesta huolimatta olen elossa. Kuulemma Ylen pääuutislähetyksessä uutisoitiin eilen Brysselin mellakoista, mutta itse olin niistä autuaan tietämätön, koska en poistunut kotoa leikkipuistoa pitemmälle. Tai siis tiesin kyllä, että mielenosoitus järjestettäisiin, koska samalla oli julkisen sektorin työntekijöiden lakko ja vanhemman lapsen koululta tuli viestiä, ettei koulu voi taata riittävää henkilökuntamäärää lasten hoitamiseksi. Niinpä jäin lapsen kanssa kotiin. Kuvat ovat läheisestä leikkipuistosta, joka on kaikessa kaksivärisyydessään oikeastaan aika tyylikäs.

Olen myös ehtinyt matkustella sitten viime kirjoittaman. Alla esimakua kuvankauniista Gentistä, josta on tulossa oma postauksensa. Vierailusta on aikaa jo neljä viikkoa, pitäisi ehkä ryhdistäytyä.

Sitä seuraavana viikonloppuna pysyttelin ihan vain Brysselissä. Muut suuntasivat sunnuntaina Bruggeen, mutta tunsin oloni aamulla sen verran kipeäksi, että jätin reissun väliin. Jossain vaiheessa sinnekin on kuitenkin päästävä!

Lauantaina menimme jälleen piknikille Parc du Cinquantenairen liepeille. Päätimme tällä kertaa kiivetä kaaren ylätasanteelle katsomaan maisemia. Sinne mentiin sotamuseon kautta. Alla olevat kuvat ovat ilmailuosastolta. Museossa oli myös ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä näyttely, jonka haluaisin käydä katsastamassa uudestaan ajan kanssa.

Yläilmoista huomasi, että Bryssel on rakennettu hyvin tiiviisti

Sitä seuraavana viikonloppuna ystäväni Olga tuli käymään täällä. ♥ Kiertelimme kaupunkia, kävimme katsomassa ne Brysselin noin kolme nähtävyyttä, söimme vohveleita, shoppailimme ja juttelimme kahden ja puolen kuukauden edestä. Olemme toki pitäneet koko ajan yhteyttä, mutta on silti eri asia puhua kasvotusten. Joululomalla nähdään taas!

Olin aiemmin käynyt Atomiumilla vain päivällä. Sain huomata, että jos ei aio käydä sisällä, ainoa oikea vierailuaika on pimeän laskeuduttua.

Lauantaina kävimme Olgan kanssa Amsterdamissa. Tästäkin olisi tarkoitus naputella oma postauksensa, alla kuitenkin vähän maisemia:

Viime viikonloppuna vietettiin halloweeniä. Sillä ei ole täällä samanlaista merkitystä kuin rapakon takana, mutta kuitenkin suurempi kuin Suomessa: lasten päiväkodeissa hehkutettiin halloweeniä hyvissä ajoin etukäteen, Carrefourin myyjät olivat pukeutuneet noidiksi ja iltamyöhällä kaduilla kulki muutamia lapsia karkki vai kepponen -kierroksellaan.

Päätimme suomalaisen Emilian kanssa mennä halloweenin juhlimisen sijaan leffaan. Valitsemamme Gone Girl oli omalla mittapuullani ihan tarpeeksi halloween-kategoriaa, mutta pystyin sentään katsomaan sen. En ollut aiemmin käynyt Belgiassa elokuvissa, ja olin vähän yllättynyt, kun lipuissa ei ollutkaan numeroituja paikkoja, vaan paikat täyttyivät satunnaisessa järjestyksessä. 

Lauantaina kävimme suomalaisporukalla kaupungilla. Tuntui aika absurdilta, että oli marraskuu ja ulkona pystyi olemaan ilman takkia. Löysimme hyvän aasialaisen ravintolan turistipaikkojen valloittamalta kadulta. Maistoin myös ensimmäistä kertaa belgialaista suklaata - ihan hyvää mutta ei kaiken hehkutuksen arvoista. Illalla menin tsekkiläisen kielikurssikaverini synttäreille. Ihanaa, että on joku, jonka kanssa takellella puhua ranskaa vapaa-ajallakin!

Sunnuntaina suuntasimme Antwerpeniin. Jälleen - tällä postaustahdilla vaikuttaa varmaan, että ravaan siellä yhtenään. Tällä kertaa päätimme pyhittää reissun shoppailulle, sillä Antwerpenissä sunnuntaishoppailu on mahdollista sentään joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Viiden ihmisen porukalla shoppailu on kuitenkin vähän hidasta, eikä kuusi tuntia riittänyt edes kaupungin pääostoskadun koluamiseen. Pyhiinvaelluskohteessamme Forever21:ssa tuli yllättäen kiire, kun varaamamme reilu tunti oli auttamatta liian vähän sen kolmen kerroksen tarjonnan tutkimiseen. Kiireessä en löytänyt sieltä mitään, mutta aivan tyhjin käsin Antwerpenistä ei silti tarvinnut lähteä, sillä ostin pari perusneuletakkia, kaulahuivin ja kasan korviksia.