Les premiers jours

Bonsoir,

terveiset sateisesta Brysselistä. Olen ollut täällä sunnuntaista asti, mutta sain kaivettua koneen esille vasta nyt.

Matka meni yllättävän hyvin, joskin olin unohtanut pakata kirjan mukaan käsimatkatavaroihin. Kaksi tuntia ja 35 minuuttia ei ole varmaan koskaan tuntunut niin pitkältä, kun ei voinut kuin istua paikallaan ja jännittää. Finnairin Blue Wingskin oli luettu jo kesäkuun lennoilla Pariisin ja Helsingin välillä. Todellinen paniikki iski kuitenkin vasta sitten, kun matkustamon kaiuttimista kuuluivat tutut sanat: "Hyvät matkustajat, aloitamme nyt laskeutumisvalmistelut." 

Jännitystä kesti vielä melko pitkään, sillä matkalaukkuja sai odotella kauan ja kävelymatkat olivat todella pitkiä. Aloin jo jossain vaiheessa  miettiä, olinko vahingossa kävellyt laukkuhihnojen ohi, kun tuntui, etteivät ne tule vastaan ollenkaan. Löysin kuitenkin oikeaan paikkaan ensiyrittämällä. 

Koko perhe oli vastassa kentällä. Perheeseen kuuluvat äiti, isä sekä vähän alle 2- ja 4-vuotiaat tytöt. Puhun - tai tällä hetkellä lähinnä yritän puhua - kotona ranskan lisäksi ruotsia. Tämän yksityiskohtaisemmin en aio perheestä blogissa kertoa.  

Täällä on mennyt alusta asti hyvin. Perhe on todella mukava, ja jo ensimmäisenä päivänä ymmärsin puhuttua ranskaa yllättävän paljon. Asiaan tietenkin vaikuttaa se, että kotiympäristössä asioiden merkityksiä on helppo päätellä. Puhekin alkaa vähitellen sujua paremmin, joskin osaan lähinnä lapsikieltä. Perheen vanhempien kanssa voin onneksi puhua englantia, jos kyse on yhtään perusjuttuja monimutkaisemmsta asioista. 

Asun peruskeskieurooppalaisella esikaupunkialueella; joka puolella on punaruskeita, yleensä kolmekerroksisia townhouseja. Supermarketit ovat pääasiassa Carrefoureja, pikkukauppojen hedelmävalikoimat työntyvät kaduille, ja tuoretta leipää saa kivijalkamyymälöistä. 

Pinkit metrolippuni ♥

Eilen ehdin ensimmäistä kertaa Brysselin keskustaan. Jopa metrolippujen ostaminen oli yllättävän hankalaa, koska lippuautomaatti oli jäänyt edellisen asiakkan jäljiltä hollanniksi enkä osannut vaihtaa kieltä. Maksupääte sentään käytti ranskaa ja englantia, ja pienen päättelyn avulla sain valittua oikeanlaisen lipun hollanninkielisestä valikosta. 

Gare Centrale

Bryssel ei tainnut vielä näyttää parhaita puoliaan, tai ainakin toivon niin. Kaatosade alkoi melkein heti metrosta kadulle noustuani, enkä kartasta huolimatta tiennyt yhtään, minne päin lähteä. Tutkailin karttaa tovin ymmärtämättä yhtään enempää, millä kulmalla asemaa olin. Päätin hylätä koko kartan ja lähteä kävelemään satunnaiseen suuntaan. 

Les Galeries Royales Saint-Hubert

Valinta oli siinä mielessä ihan onnistunut, että pääsin pitelemään sadetta Les Galeries Royales Saint-Hubertiin, 1800-luvulla rakennettuun lasitettuun kauppakäytävään. Luksusliikkeitä, suklaata ja macaron-leivoksia myyviä puoteja ja huippukalliin näköisiä ravintoloita pursuava paikka olisi ollut näkemisen arvoinen, vaikkei olisikaan tarvinnut löytää sateensuojaa. 

Sateen hieman tauottua jatkoin matkaani ja löysin pienen ostoskeskuksen. Löysin kosmetiikkakaupan, josta ostin kynsilakanpostoaineen ja kynsiviilan kaltaisia välttämättömyyksiä. Kävin pyörähtämässä myös New Lookissa, josta ei tosin ainakaan vielä tarttunut mitään mukaan.

Grand' Place

Lyhyen päämäärättömän hortoilun jälkeen maisemat ympärillä alkoivat näyttää samoilta kuin turistioppaissa ja Googlen kuvahaussa, joten loppujen lopuksi ensimmäinen yritykseni tutustua kaupunkiin päättyi yllättävän hyvin. Taivaskin kirkastui hetkeksi, joten sain jopa muutaman onnistuneen kuvan todisteeksi reissustani.

Kartta, josta ei juurikaan ollut apua

En voi sanoa ainakaan vielä rakastuneeni kaupunkiin. En missään vaiheessa osannut paikallistaa itseäni kartalle. Ei sitä kai silti eksymiseksi lasketa, koska tiesin sentään koko ajan, miten päästä takaisin metrolle. Ehkä käsitykseni Brysselistä vielä selkenee, mutta toistaiseksi tuli ikävä ruutuasemakaavaa.

Kuvituksena satunnaisia otoksia eiliseltä.