Le Parlement européen

 

Belgia on vähän persoonaton maa. Englantilaiset ovat kohteliaita ja katsovat paljon jalkapalloa, ranskalaiset syövät lähinnä juustoa ja juovat viiniä eivätkä suostu puhumaan muuta kuin omaa kieltään. Lontoosta tulevat mieleen kaksikerroksiset bussit ja punaiset puhelinkioskit, Pariisista patonki kainalossa kuljeskelevat kaupunkilaiset (joita näkee muuten ihan oikeassa elämässäkin, ei vain piirretyissä!), eikä kummankaan kaupungin nähtävyyksiä jaksa edes luetella. 

Montako stereotypiaa keksit belgialaisista? Ai et yhtään? En minäkään. Entä montako nähtävyyttä osaat nimetä Brysselistä? No ne EU-jutut, ei kai siinä kaupungissa asukaan muita kuin meppejä ja virkamiehiä.

Maelbeek on parlamenttia lähin metroasema. En oikein osaa päättää, ovatko seiniä koristavat kuvat hauskoja vai ärsyttäviä.

Bryssel on Euroopan hallinnollinen pääkaupunki. Täällä sijaitsee suuri osa Euroopan unioinin hallinnollisista rakennuksista. Muita unioinille tärkeitä kaupunkeja ovat Strasbourg, Luxemburg ja Frankfurt.

Kulkulupa

Keskiviikkona oli aika mennä katsastamaan Euroopan parlamentti. Se on vakuuttaa ulkoa katsottuna suuruudellaan, mutta myös sisälle pääsee. Opastettuja kierroksia järjestetään arkipäivisin, eivätkä ne vaadi etukäteisvarausta. Itse pääsin hostien mukana paikkoihin, jotka eivät ymmärtääkseni ole kaikille avoimia. Sain tietää, että parlamentissa on siellä työskenteleviä varten valtavasti palveluja, muun muassa oma kampaamo ja pesula. Pääsin myös lounastamaan parlamentin ruokalaan, jossa söin herkullista kasviscouscousia. En ole kovin pieniruokainen, mutta uunivuoan tapaisesta astiasta tarjoiltu annos oli sen verran suuri, että olisin varmaan selvinnyt sillä seuraavaan aamuun. 

Ruokalan systeemi oli jännä - ruokalistan sijasta jokaisesta annoksesta oli sisääntulon vieressä esillä konkreettiset mallit, ja jokaista ruokalajia varten oli omat tiskit, joilta annokset sai noutaa. Jälkiruokia oli tarjolla lähemmäs kymmentä lajia. Ruoka oli laadukasta mutta silti erittäin edullista. Tavallaan puitteet olivat todella hienot, toisaalta paikka muistutti kouluruokalaa. Esimerkiksi servettitelineissä oli ohjeet, että lautasliinoja saa ottaa vain yhden. Huomasin ohjeen liian myöhään ja otin kaksi, ai ai.

Pääsin myös teelle Mickey Mouse -kahvilaan, joka on saanut nimensä siitä, että sen värikkäät tuolit muistuttavat muodoltaan Mikki Hiiren korvia. Jotenkin kuvittelisi, että parlamentin kaltaisessa rakennuksessa kaikki olisi jäykkää ja virallista.

  

Lounaan jälkeen lähdin tutustumaan parlamentin alueeseen ulkoa päin. Rakennus on kooltaan valtava eikä ainakaan minun ikivanhalla Canonillani ikuistettavissa yhteen kuvaan. Yllä oleva kuva on otettu Parc Leopoldilta päin. Istuntosali sijaitsee päärakennuksessa, jossa on korkea lasikupoli.

Kuvassa näkyy paikka, josta opastetut kierrokset alkavat. Normaalisti kierroksen ajaksi saa lainaksi audiolaitteen, jolla voi kuunnella opastusta omalla äidinkielellä. Koska olin liikkeellä elokuussa, jolloin parlamentissa saattaa käydä jopa 800 vierailijaa, ei laitteita luonnollisestikaan riittänyt kaikille. Pääsin kuitenkin osallistumaan kierrokselle, jolla oli englanninkielinen opastus. Parempi niin: on paljon mielenkiintoisempaa kuunnella elävää ihmistä kuin monotonista selostusta nauhalta.

Silta yhdistää parlamenttirakennuksen eri osat toisiinsa. Tekstit toivottavast tervetulleeksi kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

Kierros alkoi ymmärrettävästi turvatarkastuksella. Laukut läpivalaistiin ja sisään käveltiin metallinpaljastimen läpi. Lentomatkailusta tuttuja nesterajoituksia ei sentään ollut. 

  

Pian sisäänkäynnin jälkeen meitä tervehtivät kaikkien Euroopan unioinin jäsenmaiden liput. Aulassa oli myös jaossa tietopaketteja kaikilla unionin virallisilla kielillä. Tai no, teoriassa oli. Ainakin englannin- ja ranskankieliset tiedotteet olivat loppuneet, mutta suomenkielistä opusta tarjoava hylly suorastaan pursuili.

Pääaulassa oli teräksestä valmistettu 35-metrinen Confluences-veistos

Kierroksesta puhuminen on ehkä hieman liioittelua, sillä menimme suoraan aulasta hissillä neljänteen (suomalaisella laskutavalla viidenteen) kerrokseen ja asetuimme istuntosaliin. Siellä suomalainen opas kertoi meille perustietoja EU:sta ja itse parlamenttirakennuksesta. Suurin osa asioista oli tuttuja yhteiskuntaopin tunneilta, mutta mukaan mahtui myös jonkin verran uutta tietoa. Loppuun oli varattu aikaa myös kysymyksille.

Uutislähetyksistä ja -kuvista tuttu istuntosali oli luonnossa yllättävän pieni. Suurempi istuntosali sijaitsee Strasbourgissa, joka on parlamentin virallinen kotipaikka. Siellä järjestetään kokous 12 kertaa vuodessa, kun taas Brysselissä järjestettävien kokouksien määrä vaihtelee. Viime vuonna niitä järjestettiin vain kolme, mikä johtui osittain siitä, että että istuntosali oli pitkään korjattavana katossa ilmenneiden ongelmien vuoksi.

Parlamentissa on käytössä kolme äänestystapaa. Kaikkein yksinkertaisin on viittausäänestys. Jos tulos on selvästi nähtävissä siitä, ei muunlaista äänestystä tarvita. Jos tilanne ei ole selvä, otetaan käyttöön elektroninen äänestys. Esimerkiksi parlamentin puhemies taas valitaan suljetulla lippuäänestyksellä.

Euroopan parlamentissa on 751 jäsentä. EU:n yli 500-miljoonaiseen väestöön suhteutettuna se on oikeastaan aika vähän. Kunkin maan euroedustajien määrä riippuu maan asukasluvusta. Saksalaisia meppejä työskentelee parlamentissa 96, kun taas pieni Malta saa tyytyä kuuteen edustajaan. Pienillä mailla on kuitenkin enemmän edustajia kuin niiden suhteellinen väkiluku edellyttäisi.

Edustajat eivät varsinaisesti edusta maitaan ja istuvat siksi parlamentissa puolueittain. Europuolueet ovat meppien itsensä perustamia, ja niitä toimii tällä hetkellä seitsemän. Europuolueen perustainen vaatii vähintään 25 meppiä seitsemästä eri maasta. 

Täysitunnot ovat yleisölle avoimia. Niitä voi seurata paikan päältä lehtereiltä tai internetistä podcasteina. Kaikki myös käännetään jokaiselle EU:n viralliselle kielelle. Mepit pitävät puheensa usein omalla äidinkielellään  - olettaen, että se on sama kuin oman tai jonkin muun EU-maan virallinen kieli - minkä vuoksi tulkkeja tarvitaan valtavasti. Työtä helpotetaan sillä, että harvinaisilla kielillä pidetyt puheet käännetään ensin esimerkiksi englanniksi tai ranskaksi, jonka jälkeen ne on helppo kääntää kullekin kielelle. Tulkit ovat erittäin nopeita, joskin työtä jouduttaa se, että mepit yleensä toimittavat puheensa tulkeille etukäteen kirjallisina.

Salin reunoilla näkyvät kopit, joissa tulkit istuvat. Ensimmäisenä ovat EU:n suurkielet saksa, englanti ja ranska. Loput kielet tulevat siinä järjestyksessä, jossa niitä käyttävät maat ovat liittyneet Euroopan unioniin. Poikkeuksena on gaelin kieli, josta tuli yksi EU:n virallisista kielistä vasta vuonna 2007. Alun perin unioniin liittyessään Irlanti oli halunnut käyttää ainoastaan englantia.

Euroopan parlamentin yhteydessä on myös ilmainen museo. Itse en siellä tällä kertaa käynyt, mutta sen verran tiedän, että tämänhetkisen näyttelyn nimi on Exhibition of Broken Relationships. Näyttelyä mainostettiin iskulauseella Have you ever had your heart broken?, mutta kuvittelisin näyttelyn kuitenkin käsittelevän kansainvälisiä suhteita. 

Euroopan parlamentin tiedotustoimistoja on kaikissa EU:n jäsenvaltioiden pääkaupungeissa. Brysselin pisteessä jaetaan tiedotteita kaikilla virallisilla kielillä. Toimiston ikkunoihin oli painettu eurooppalaisia arvoja niin ikään jokaisella 23:lla kielellä. Yllä olevasta kuvasta löytyy peräti kolme ja puoli suomenkielistä sanaa!

Aivan lähellä on myös alueiden komitean rakennus. Lyhykäisyydessään alueiden komitean tehtävänä on esittää paikallisia näkökulmia komission ehdotuksiin. Kaikki päätökset pyritään tekemään mahdollisimman lähellä kansalaisia, mitä kutsutaan subsidiaritettiperiaatteeksi.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kautta ääneen pääsevät työnantajat, -tekijät ja muut eturyhmät. Komitea anta lausuntoja suuremmille toimielimille.

Euroopan unioinin rakennukset olivat komeita, mutta toisella puolella tietä avautuivat tällaiset näkymät. Tuntuu, että Brysselissä rakennetaan jatkuvasti jotakin.

Vierailu oli mielenkiintoinen, ja yhteiskuntaopin tunnilla opitut asiat konkretisoituivat. Pahoittelut miniluennoksi paisuneeksi postauksesta, toivottavasti ette täysin uuvahtaneet! Taisin viimeksi luvata kirjoittaa lyhyesti, hups.