Itsenäisyyspäivätunnelmia

Kännykän laskuri näyttää, että joululoman alkuun on enää 11 päivää. Vastahan siihen oli kaksi kuukautta, mihin kaikki aika oikein häviää? Puolitoista viikkoa on todella lyhyt aika, enkä oikein käsitä, että olen kohta jo Suomessa. Vaikka kaikki täällä sujuu oikein hyvin, ikävöin monia pieniä asioita enkä malttaisi odottaa, että sinivalkoiset siivet laskeutuvat Helsinki-Vantaalle.

Varsin kotoisiin tunnelmiin pääsin kyllä jo lauantaina. Itsenäisyyspäivän vietto alkoi sillä, että kävin katsastamassa Brysselin suomalaisen merimieskirkon joulumyyjäiset. Tarjolla oli muun muassa Marimekon ja Pentikin joulutuotteita sekä tavallista runsaampi valikoima suomalaisia ruokatuotteita, mutta koska olen ihan kohta kotimaan kamaralla, päätin pitää ostokset minimissä. Nautin paikan päällä vuoden ensimmäisen joulutortun ja muumilimua sekä ostin mukaan piparisuklaata.

Seuraavaksi lähdin Annin seuraksi Ikeaan. Aikataulu oli tiukka, joten emme ehtineet kiertää juuri muuta kuin ruokapuolen, joka tosin osoittautui oikeaksi aarreaitaksi. Sieltä löytyi edullisesti muun muassa glögiä, pipareita ja tuttuja karkkeja. Ravintolasta sai tietenkin tuttua lihapullalounasta, mitä nyt perunamuusia ei ollut tarjolla. Suomessa annokseen tökättävä Ruotsin lippu ei ehkä saisi kovin lämmintä vastaanottoa, ja sama koskee myymälän ulkopuolella liehuvaa länsinaapurin lippua.

Ruotsalaista pääsiäisjuomaa tarjolla

Kuitissa melkein ruotsia

Tuttuja irtokarkkeja!

Ikean ja merimieskirkon antimet tulivat tarpeeseen illalla, kun pidimme linnanjuhlavalvojaiset Annin luona. Seuraamme liittyivät vähän myöhemmin myös Emilia ja Ronja. Koska asumme kaikki isäntäperheiden luona, ei illanistujaisia voi järjestää kovin helposti ja kavereita tulee nähtyä oikeastaan vain kaupungilla. Oli ihanaa, että kerrankin sai vain olla! 

Odotetuin ohjelmanumero oli tietenkin Linnan juhlien katsominen. Pukujen arvostelun lisäksi ilta kului lähinnä jutellessa ja pohjoismaisia jouluherkkuja syödessä. Maistoin muuten ensimmäistä kertaa elämässäni banaanilettuja ja yllättyin positiivisesti, kun muussatun banaanin imelyys ei tunkenutkaan häiritsevästi läpi. Banaanissa sellaisenaan ei ole mitään vikaa, mutta jostain syystä en pidä yhtään muussatun banaanin mausta. Banaaniletut ovat näköjään poikkeus. Paljon asiaa banaanista. 

Herkullinen vaihekuva: banaaniletut in the making

Emilia, Anni, Ronja ja minä

Ilta oli todella onnistunut. Kiitos nykytekniikka, joka mahdollistat kättelymaratonin katsomisen kaukana kotoa, ja kiitos ystäväni, jotka ymmärrätte, miksi kaipaan sitä kylmää maata, jossa moisen rituaalinen katsominen on melkein kansalaisvelvollisuus.