Pariisi

Olenko jo hehkuttanut, että Brysselin sijainti kartalla on likipitäen täydellinen? Jos lie kaipaankin merta, nopeat yhteydet Euroopan metropoleihin kompensoivat puutetta ansiokkaasti. Vai miltä kuulostaa se, että Pariisi on alle puolentoista tunnin päässä? Kun ne sikakalliit luotijunaliputkin kuuluvat työsyhde-etuihin, ei voi au pair valittaa.

Toukokuun suurkaupunkikierros alkoi Pariisilla. Kyseessä oli työmatka, mutta lasten kaitsemisesta huolimatta ehdin kiertää muutaman pakollisen Pariisi-kliseen ja vakuuttua siitä, että kaupunkiin on päästävä vielä uudelleen. (Lomalle - vakuutuin nimittäin siitäkin, että oli sittenkin ihan hyvä, etten päätynyt au pairiksi Pariisiin. Liian suuri, liian kaoottinen, liikaa ihmisiä. Koristeellisen arkkitehtuurin ja kauniisti soljuvan puherytmin olisin silti mielelläni tuonut mukanani Brysseliin.)

Saavuin Pariisiin perjantai-iltana ja majoittauduttuani lähdin metrolla kohti keskustaa. Tapasin Anna-Reetan Eiffel-tornin kupeessa, ja ehdimme napata muutamat kuvat ennen kuin aurinko painui horisonttiin. Kaupungin hiljalleen hämärtyessä oli aika lähteä illallistamaan, ja päädyimme Bastillen lähistölle intialaiseen ravintolaan.

Iltakävelyn fotogeenisin piste oli suurin piirtein tässä

Syötyämme kiertelimme vielä hetken öistä Pariisia. Pimeässä loistava Louvren pyramidi ei esiinny kuvissa edukseen, ja synkkä Seine on kännykän näytöllä, no, synkkä. Mustaa vettä ja rivi katulamppuja. Onneksi on Eiffel. 

Saavuimme paikalle juuri sopivasti nähdäksemme tasatunnein järjestettävän valoshow'n. Pian sen jälkeen olikin hipsittävä nukkumaan, sillä minua odotti lauantainen työpäivä ja Anna-Reettaa paluu eteläiseen Ranskaan.

Akkujen lataus kannatti, sillä seuraava päivä kului pitkälti töissä. Heräsin varhain linnunlauluun lasten sisäisen kellon vaateliaaseen soittoon, ja työt jatkuivat suunnilleen iltaseitsemään. Vahtivuoron vaihtuessa kirmasin kohti keskustaa ja sen kuuluisinta ostoskatua.

Edessä oli täsmäisku Sephoraan, taas. Mutta kun Les Champs-Élyséen legendaarisuus ja lippulaivamyymälän valikoima ja sitä rataa. Shoppailukokemus oli lähellä euforista myös kemikaalihuuruihin liittymättömistä syistä: saavutin erävoiton ranskan kielestä onnistuessani vertailemaan tuotteiden ominaisuuksia myyjän kanssa rehdisti ranskaksi. Vuoden aikana automaatioksi muodostunut eikiitosmäkattelenvaan-moodi on näköjään kytkettävissä pois päältä, jos niin haluan. Se keskustelun tuloksena valittu aurinkopuuteri oli muuten ominaisuuksiltaan oikein passeli. Aihetta juhlaan?

Sen jälkeen käväisin ottamassa pikaiset kuvat Riemukaaresta. Lienen puolueellinen, mutta Brysselin versio miellyttää silmää paljon enemmän.

Seuraavaksi otin suunnaksi Montmartren kaupunginosan ja sen Sacré Coeur -basilikan. Kirkko sijaitsee korkealla mäen päällä, ja sieltä avautuvat näkymät ovat kaiken kipuamisen arvoisia. Lämmin kevätilta, taivaanrannan vaaleanpunertavaksi värjäävä ilta-aurinko ja rytmikäs kitaramusiikki porrastasanteella selittänevät, miksi paikka on yksi suosikkejani Pariisissa.

Kiertelin vielä hetken lähikortteleita, mutta kahdentoista tunnin työrupeama vaati pian veronsa, ja päätin lähteä nutella-kookoscrêpen kautta nukkumaan. 

Olin Pariisissa alle kaksi vuorokautta ja siitäkin huomattavan osan töissä, mutta ehdin silti koluta kaikkein pakollisimman. Myönnettäköön kuitenkin, että olen vähän huono turisti, kun en kolmen Pariisin-reissuni aikana ole vieläkään nähnyt Mona Lisaa tai käynyt Eiffel-tornin huipulla. Ne jääkööt seuraavaan kertaan, samoin kuin ajatuksena kutkuttavan karmiva katakombikierros.