Kuten olen ennenkin tainnut mainita, junamatkustaminen on Belgiassa puoli-ilmaista, ja kymmenen matkan raidepassi irtoaa alle 26-vuotiaalle reilulla viidelläkympillä. Sillä hinnalla saa suhata niin kauas, kuin maan rajojen sisällä suinkin pääsee (ei kovin kauas kylläkään, Belgia kun on pinta-alaltaan kovin pikkuinen). Käytin yhden passin jo syksyllä mutta arvelin, että toiselle tulisi käyttöä vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Lopulta pelottavan suurin osa viikonloppuvapaista kului kipeänä, opettamassa, ulkomailla tai ihan vaan hyviä säitä odotellessa, ja kotiinpaluu alkoi siintää lähempänä kuin halusin uskoakaan. Niinpä loppuaika Belgiassa on juostu katsomassa sitä kaikkea, mitä on koko vuosi siirretty hamaan tulevaisuuteen, mutta kuluu se aika näinkin. Eipähän ainakaan ehdi tulla koti-ikävä, etukäteinen Belgia-ikävä kyllä senkin edestä.
Pari viikkoa sitten lähdin Annin kanssa kohti Gentiä. Keskiaikainen kaupunki oli vähintään yhtä ihana kuin viimeksikin. Gent oli värikkäitä taloja päätykolmioineen, ravintolalounasta kanaalinäköalalla, koristeellisia kirkkoja ja jykeviä kivilinnoja, historian havinaa veneajelun kyydissä, vahingossa löydetty kuvankaunis puutarha kukkaköynnösvirtelmineen, juuri sopivan äkkimakeaa valkosuklaajäätelöä auringonpaisteessa ja kauan odotettu kesä. Parastata Belgiaa siis ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos Euroopan tälle laidalle sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti