Väri-ilottelua kanaalien kaupungissa

Toukokuun kolmas suurkaupunkivisiitti suuntautui Amsterdamiin. Olin käynyt kaupungissa jo lokakuussa eikä minun oikeastaan ollut tarkoitus palata sinne enää au pair -vuoteni aikana, mutta lopulta urheilutapahtuma kelpasi tekosyyksi lähteä käymään kanaalien kaupungissa toistamiseen. Color Run on viiden kilometrin hupijuoksu, jossa osanottajat saavat päälleen värijauhetta. Tapahtuma järjestettiin Brysselissä jo syksyllä, mutta silloin osallistuminen jäi jostain syystä väliin. Päätimme kaveriporukalla, että ottaisimme vahingon takaisin keväällä. Kävi ilmi, ettei värijuoksentelemaan pääsisi Amsterdamia lähempänä, mutta koska junayhteydet naapuriin toimivat ainakin teoriassa sutjakasti, uskalsimme ilmoittautua mukaan. 

Anni ja minä lähdimme matkaan varhain lauantaiaamuna. Heräämisen tuskaa lievensi hieman se, että melkein kolmen tunnin suoran junamatkan aikana ehtisi nukkua. Kaksi väsynyttä matkaajaa terästäytyi kuitenkin kummasti, kun korviin kantautui junan kovaäänisistä jotain "Hollannin rataverkkoon" ja "huoltotöihin" liittyvää. Tarkemmalla kuuntelulla selvisi, ettei Amsterdamiin matkalla ollut juna menisi lähellekään, vaan junaa oli vaihdettava kahdesti jossain päin Hollantia. Kolmikielisten kuulutusten ansiosta vaihtoasemien uppo-oudot nimet tulivat ainakin suunnilleen litteroiduiksi.

Vaihdoista huolimatta pääsimme perille aikataulussa. Lähdimme kävelemään hotellillemme ja samalla etsimään kevyttä lounasta ennen juoksua. Kustannus- ja aikatehokkaimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui supermarketista haettu piknik-lounas kanaalin varrella.  Sen nautittuamme lähdimme suoraan hotellillemme, jossa huoneemme olikin yllättäen valmiina. 

Ennen (väri)juoksua

Erinäisten sattumusten summana (huomio itselleni: ota selvää, kummasta päästä puistikkoa juoksu alkaa) alkulämmittely tuli hoidettua hieman suunniteltua perusteellisemmin. Tapasimme jo edellisenä päivänä Amsterdamiin saapuneet kaverimme portilla ja ehdimme vielä hyvin viimeiseen yhteislähtöön.

Tapahtuma oli niinkin kilpailuhenkinen, että reitin varrelle oli järjestetty kuvauspaikkoja

Juoksussa ei otettu aikaa, ja tunnelma oli hyvin verkkainen. Oma porukkamme taisi olla hölkätessään reippaimmasta päästä, mikä tuntui vähän oudolta, kun Brysselissä lenkkeillessäni muut kiitävät ohitseni kepeästi. Hieman ennen maalia törmäsimme Liègessä asuvaan suomalaiseen vaihto-oppilaaseen, joka oli niin ikään matkustanut juoksun perässä naapuriin.

Maaliintuloalueella alkoi juhlinta, ja viimeistään silloin varmistettiin, että jokainen juoksija sai osansa värijauheesta. Sää oli sopivan lämmin ja järvenrantamiljöö tunnelmallinen, mutta päätimme silti vähitellen liueta paikalta.

Paikalle pystytetty vaahtopesukone vaikutti hulvattomalta mutta jäi kokeilematta, kun suuntasimme hotellille siistiytymään.

Kun värjätty maissitärkkelys oli huuhdottu viemäristä alas, oli aika lähteä illallistamaan. Päädyimme perihollantilaiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin herkullista kalaa. Lopun illasta pyhitimme oikeutetusti Euroviisuille, joista ei näin jälkikäteen ajateltuna jäänyt mieleen oikein mitään - sama juttu joka vuosi, mutta silti ainakin finaali on nähtävä.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Annin kanssa ensimmäiseksi hotellin läheiseen Vondelparkiin, joka muistutti kovasti lähipuistoamme Brysselissä. Meillä ei ollut päivälle sen kummempia suunnitelmia, ja aikamme aurinkoisesta säästä nautittuamme lähdimme raitovaunulla kohti keskustaa.

Hei ensimmäiseltä kadulta löytyi jänniä taloja kuvattavaksi. Voi värejä!

Kävelimme pikkuhiljaa kohti kanaaleita ja trendikästä Jordaanin kaupunginosaa. Alue pursuili suloisia kahviloita ja sympaattisia pikkuputiikkeja - sattumalta löysimme myös japanilaisen pitämän tekstiilikaupan, jossa myytiin yhtä sun toista suomalaista.

Lounaan suhteen päädyimme samanlaiseen ratkaisuun kuin edellispäivänä. Jos joskus pistäydytte Amsterdamissa, suosittelen katsastamaan Albert Heijnien valikoiman. Paikallisesta ruokakauppaketjusta saa ruokaisia salaatteja pilkkahintaan, ja kolmioleipä- ja smoothievalikoima on runsaampi kuin monessa kahvilassa konsanaan. Marketeissa on kuulemma myös ilmainen wifi, eipä tosin tullut testattua.

Lounaan jälkeen pyörähdimme nopeasti ostoskadulla ja kuvailimme kaupunkia, joka näyttäytyi henkeäsalpaavan kauniina, katsoi sitä sitten mistä suunnasta hyvänsä. Brysseliin paluu kirpaisi, mutta kipu laantui hieman, kun ajatteli, kuinka paljon lisäyöstä Amsterdamin hotellissa olisi joutunut pulittamaan. Ja ihan hostellissakin: jopa suurten sekadormien hinnat hätyyttelivät perushyvien hotellien taksoja. Kaikki halusivat osansa kuvankauniista kaupungista. Syystäkin.

Myös paluumatka oli tehtävä kolmessa osassa, ja kotiin päästyäni väsytti vietävästi. Maanantaiksi osunut pyhäpäivä  tuli tarpeeseen ja kuittasi vihdoin pitkän työputken ja suurkaupunkien jälkeensä jättämän univelan.

P.S. Hyvää juhannusta! Täällä Belgiassa sitä ei oikein vietetä, mutta tässä kylmyydessä ja harmaudessa voisi melkein kuvitella olevansa kotona.