Kesän saapumisen kunniaksi oli korkea aika totteuttaa kauan suunniteltu reissu Belgian rannikolle. Brysselissä olen ikävöinyt eniten vettä (sitä vähän piilossa olevaa kanavaa tai lähipuistojen rehevöityneitä lampia ei nyt lasketa), joten lähdin innolla matkaan, kun elohopea kipusi parinkymmenen asteen tietämille.
Pienellä Belgialla riittää rantaviivaa. Kokonaan toinen asia onkin sitten se, paljonko rannikolla on nähtävää sen jälkeen, kun horisontin tuijottelu alkaa kyllästyttää, belgit kun ovat jostain kumman syystä keksineet pystyttää rantaan rumien kerrostalojen muurin. Harmaan laatikkorivistön tarkoitus lienee karkottaa sitkeinkin tunkeilija takaisin merelle - millään muulla rannikon tukkoon rakentamista on hankala perustella.
Belgian suosituimman rantakohteen Oostenden parhaaksi ja oikeastaan ainoaksi anniksi jäi meri. Aamupäivällä taivas oli harmaa ja merituuli puhalsi niin hyytävästi, että teki mieli kääntyä saman tien takaisin. Onneksi jaksoimme kuitenkin sinnitellä lounaan yli, sillä pilvipeiton alta esiin kuoriutunut aurinko lämmitti sen verran, että rantabulevardilla saattoi kävellä jäätymättä. Kun katsoi oikeaan suuntaan, näkymätkin olivat ihan kelvolliset. Sininen meri lumosi. Loppujen lopuksi heittäydyin niin hurjaksi, että talviturkki jäi Pohjanmereen.
Lämmenneestä säästä huolimatta Oostende jätti kylmäksi. Alla olevien kuvien perusteella Oostendea voisi erehtyä luulemaan ihan söpöksi rantakaupungiksi, mutta totuus on, että purjeveneet ja rantakoppien valkoiset rivistöt ovat häviävän pieni osa maisemaa. Enimmäkseen rannikkoa hallitsevat kolmannen kuvan kaltaiset kerrostalot. Se on sääli, vaikka nähtävyys kai sekin sinänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti